FRC on happivarasto. Käytännössä ainoa välittömästi saatavilla oleva O₂-reservi apnean alkaessa. Denitrogenaatio 3 min tidal-hengityksellä tai 8 vitaalikapasiteettihengityksellä nostaa alveolaarisen O₂:n ~85 %:iin — vuotava maski ei riitä.
Plateau johtuu Hb-dissosiaatiokäyrästä. Kun PaO₂ on 100–500 mmHg, SpO₂ pysyy ≥97 % — siksi saturaatio ei alussa juuri muutu vaikka alveolaarinen O₂ kuluu jatkuvasti. Jyrkkä pudotus alkaa kun PaO₂ putoaa ~60 mmHg:iin (käyrän polvi).
FRC × FAO₂ = varasto, VO₂ = kulutus. Turvallinen apnea-aika ≈ (FRC × ΔFAO₂) / VO₂. Pieni FRC (obeesi, lapsi) tai korkea VO₂ (lapsi, sepsis, kuume) kutistavat marginaalin dramaattisesti.
Shuntti siirtää plateaun alaspäin. Keskivaikeasti sairaalla (tai obeesilla selinmakuulla) lähtö-SpO₂ on jo 93–96 %, joten matka 90 %:iin on lyhyt — pudotus alkaa näennäisesti heti. NIV / CPAP rekrytoi alveoleja ja vähentää shunttia.
HFNO:n apneic oxygenation ei paranna preoxin FAO₂:ta merkittävästi, mutta jatkuva pharyngeaalinen O₂-virtaus massavirtauksena alveoleihin pidentää turvallista apnea-aikaa ~30–50 % (THRIVE).
Malli: kolmen kompartmentin alveoli–veri–kudos-tase, Hill-yhtälö (n = 2.7, P₅₀ = 26.8), shunttisekoitus kiinteällä 75 %:n shunttisaturaatiolla, Q = 5 L/min, kudos ≈ 100 ml, SvO₂ ≈ SaO₂ − 15 %. Suuruusluokka vastaa Benumofin (Anesthesiology 1997;87:979–82) ja Nimmagaddan (Anesthesiology 2017;127:181–188) kuvaajia. Pedagoginen yksinkertaistus — ei korvaa kliinistä arviota.